Iltaaa ..

Oon ehkä käyttäny liia monta yötä miettien sellasta ku kuolema..
Me kaikki tiedetään,että se tulee joskus.
Ja se tästä tekee pahinta kun ei tiiä ikinä millon,
se voi olla huomenna,tai sitte se voi olla monien vuosien päästä,
silti tiiän etten oo ikinä ehtiny sanoo kaikkee sille henkilölle mitä tahtoisin.

Tottakai tässä tulee ensimmäisenä mieleen perhe,esim äiti.
Mä en vaan haluu sulattaa sitä asiaa et joku päivä en voikkaan kysyä äitiltä neuvoa,
en voi sanoa sille enää sanaakaan.
Vaikka kuinka itkisin ja huutaisin se ei tois sitä koskaan takasin mun luo.

En usko et sitä tunnetta ei voi edes arvat,jos sitä ei oo kokenut..
Mä oon meinannu menettää mun äidin,ja se oli mulle yhtä helvettiä,
en enää koskaa haluis kokee sitä samaa.
Oon ikuisesti kiitollinen kaikille niille ihmisille,jotka autto sillon että äiti selvisi siitä.
Mä en tiedä mite oisin jatkanu ilman sitä,tai oisinko edes jatkanu.
Mä en ikinä oo saanu sanottua kunnolla rakastavani sitä,
mutta kyllä se sen tietää.
Yks asia mistä oon onnellinen,on se että mun ja äitin välit on parhaat,
mitä nyt voi sitte ollakkaa.
Aina kun mä mietin tätä asiaa mulle tulee hirveen ahdistunu olo,
Enkä haluu uskoo et joku päivä on pakko vaan sitte päästää irti,siitä joka on tärkein..

Mä en vaan kestä,miks maailman pitää olla tällänen,
ja viedä kaikki kaunis pois joskus.

Mut tätä kun miettii,ni tietää että jokasesta hetkestä rakkaan kanssa pitää nauttia.

Jokainen sana voi olla viimenen,joten harkiste se tarkasti.
Lopeta aina riitely rakkaan kanssa jos vaan mahdollista,Koska ne sanat sulta voi olla viimeset, ja niitä et todellakaan tarkota.
Nauttikaa siitä mitä teillä vielä on,
älkää antoko näiden vuosien valua hukkaan.

Kiitos äiti kun oot vielä siinä ..<3